Nykyiset visiot energiamurroksesta pohjaavat maanalaisten resurssien lisääntyvään hyödyntämiseen, muun muassa harvinaisten maametallien louhinnan, geoenergian käytön, ja geologisten loppusijoitusteknologioiden kautta. Usein maanalaisten resurssien hyödyntäminen nojaa ajatukseen maanalisen maailman passiivisuudesta helposti saatavilla olevien resurssien säilytyspaikkana sekä erillisyydestä yhteiskunnasta ja muusta luonnosta.

Energiamurros kuitenkin syventää ihmisten vuorovaikutusta maanalaisen maailman kanssa ja synnyttää uudenlaisia ​​geososiaalisia, eli ihmisen ja maanalaisen maailman välisiä, suhteita. Esimerkiksi maalämpöpumppujen käyttöönotto kotitalouksissa tuo peruskallion osaksi kotia ja arkea. Samaan aikaan maanalaiset teknologiat muokkaavat energiainfrastruktuureja ja luovat uusia sosiomateriaalisia käytänteitä.

Läpinäkymättömyytensä ja läpitunkemattomuutensa vuoksi, maanalainen maailma asettaa myös erityisiä haasteita maanalaisten resurssien käytölle sekä maanalaisten tiedon tuottamiselle. Ymmärrys maanalaisesta maailmasta perustuu karttoihin, malleihin ja ekstrapolaatioihin, jotka ovat usein avoimia kiistoille ja voivat sisältää epävarmuustekijöitä. Se, miten näitä epävarmuustekijöitä ja mahdollisia kiistoja hallitaan ja miten ne ratkaistaan, muokkaa sitä, miten maanalaisten teknologioiden ja energiahankkeiden toteutus – ja sitä kautta energiamurros – voi tapahtua.

Energiamurroksessa on siis kyse muustakin kuin pelkkä siirtymisestä fossiilisista polttoaineista uusiutuvan energian teknologioihin. Maanalaisen maailman lisääntyvän ja voimistuvan hyödyntämisen seurauksia yhteiskunnalle ja maanalaiselle maailmalle ei kuitenkaan ole vielä tutkittu riittävästi.

Projektin ensimmäinen työpaketti tarkastelee, miten kansalaisten käsitys maanalaisesta maailmasta rakentuu maalämpöpumppujen käytön kautta. Tiivisti kietoutuneena sosio-luonnonteknisenä järjestelmänä, maalämpö tuo maanalaisen maailman maalämmön käyttäjien arkeen, kun arkipäiväiset energiakäytännöt kietoutuvat yhteen geologisten resurssien ja olosuhteiden kanssa. Käyttäjien vuorovaikutus maalämpöpumppujen kanssa voi tuoda näkyväksi arjen riippuvuuden maanalaisesta maailmasta ja resursseista, mikä puolestaan voi luoda uusia energiakäytänteitä, luontosuhteita ja tapoja osallistua energiamurrokseen.

Toinen työpaketti keskittyy geotermistä lämpöä hyödyntäviin projektehin. Geoterminen lämpö esitetään usein loputtomana energialähteenä, joka on riippuaton sään vaihteluille, ja se on jäänyt muiden uusiutuvan energian teknologioiden yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Tämä työpaketti tarkastee pyrkimyksiä kartoittaa geotermisen lämmön kehitys- ja soveltamispotentiaalia pääkaupunkiseudulla.  Työpaketin keskiössä ovat tavat tieteellisen tiedon luomisen tavat ja käytänteet, joilla maanalaista maailmaa tehdään tiedettäväksi ja, joilla siitä luodaan “resurssipitoinen” tai “resurssirikas”. Työpaketti tarkastelee myös, kuinka syvyyden myötä kasvavat epistemologiset epävarmuudet muovaavat maanalaista tietämystä, miten eri menetelmät ja tietämisen tavat tuottavat tietynlaisia ​​faktoja, ​​ymmärryksiä, ja epävarmuustekijöitä ja miten mahdollisesti kilpailevat ja toisiaan täydentävät tieteelliset tiedot, menetelmät ja epävarmuustekijät sisällytetään maanalaista maailmaa koskeviin päätöksentekoprosesseihin.